Ruoho puskee jään läpi. Pajunkissat ovat puhjenneet. Läheisessä pensaassa lehdet ovat nupuilla. Jenni loikkii pitkin poikin maita ja mantuja etsiessään kuvattavaa. Hän huokaisee ihastuksesta, ja menee seuraavan kuvauskohteen kimppuun. Uuden kameran kanssa kaikki tuntuu helpommalta. Ei enää akun tyhjenemistä pikavauhtia. Ei enää kameran temppuilua, Se kaikki on historiaa.
Uh, kirkas yö, puolirikkinäinen kamera, näpit jäässä = täydellisiä tähtikuvia. Rakastan tähtikuvausta. Miten mä muka tuun selviämään ilman tähtikuvia koko kesän? En mitenkään kai, ehkä jotenkin mutten kuitenkaan. Ah, saattaa olla etten ehkä kestä ♥___♥